Matka Strasbourgiin sujui kohtalaisen hyvin. Lufthansan lentokone, jolla lensin Frankfurtiin, oli niin pienen ja kämäsen näköinen, että mä olin aivan varma, että me tiputaan. Ei me kuitenkaan tiputtu. Lentokoneruoka oli ehkä vielä normaaliakin kamalampaa, mutta onneksi siellä sai sentään edes viiniä! Bussipysäkillä tutustuin yhteen Patrickiin, joka asuu tässä Strasbourgin lähellä. Me istuttiin koko matka vierekkäin ja yritettiin saada jotain järkevää, tai lähinnä ymmärrettävää, keskustelua aikaseksi. Se asu jossain maalla lehmätilalla ja oli mua vuotta nuorempi. Se oli muutenkin vähän sellanen nörde, ei vastannut ihan mun kuvaa hottiksesta ranskalaisesta! Sitäpaitsi se ei tykännyt viinistä! Voiko se olla edes mahdollista!

 Meidän talo on tosi hieno ja sokkeloinen. Mun huone on tosi iso, varmaan tuplasti Millan kämpän kokoinen, ja mulla on oma kylppäri. Yks seinä on kokonaan ranskalaista parveketta, ja mä saan käydä siellä tupakalla. Se on tosin hieman hankalaa, kun se on niin kapea. Ainoo huono puoli mun huoneessa on se, että siinä on kokolattiamatto. Mulla kuivaa nenäontelot. Kalusteita mulla on aika vähän, mutta voi ajatella, että se on minimalistinen sisutus. Eli jos huvittaa tulla kylään, niin lattiapinta-alaa kyllä löytyy. Ja on meillä kai heteka missä voi nukkua. Ja mun viereen pääsee tietty myös.