Olin viime viikonloppuna Pariisissa. Majoituin yhden paikallisen tytön luokse, jonka löysin Couch surfing projectin kautta. Leslie oli todella mukava ja avulias, ja kämppä oli myös mahtava. Se sijaitsi 12. korttelissa, eli aika keskustassa. Ja metrothan kulkee hirveän hyvin Pariisissa, joten oli helppo liikkua ympäriinsä. Harmi vaan, että just se lähin metroasema oli suljettu korjaustöiden takia, ja piti kävellä vähän pidemmällä olevalle asemalle.

Matka Strasista Pariisiin ei kestänyt kuin 2 tuntia ja 20 minuuttia TGV:llä, mutta lippujen hinta oli tosi suolanen, 120 euroa meno-paluu. Aivan älytöntä. Mä meinasin siinä tiskillä sanoa, että en lähdekään, mutta en kehdannut.

Perjantai-iltana Leslie vei mut Seinen varrelle pussikaljalle. Siellä oli sellainen paikka, minne ihmiset tuli tanssimaan. Joku toi vaan mankan mukanaan, ja siellä ne tanssi todella kauniita paritansseja. Ei sellaisia mitä suomessa tanssitaan jossain lavatansseissa, vaan paljon hienompia.

Lauantaina olin shoppailemassa yhden Annin, mun suomalaisen työkaverin, ja sen kaverin Hannan kanssa Rue de Rivolilla. Illalla syötiin Annin luona ja lähdettiin sitten baariin Marain homoalueelle. Tavattiin siellä kaksi israelilaista miestä, joista toinen oli opiskellut suomea ja ruotsia ja osas laulaa Sata salamaa.

Sunnuntaina mun piti lähteä kirpputoreille Annin ja Hannan kanssa, mutta mulla oli niin kauhea krapula, että en päässyt ylös sängystä ennen puoltapäivää. Lähdin sitten kaupungille, ja käytiin tyttöjen kanssa Sacre Coeurilla ihailemassa maisemia. Sitten kuljeskeltiin vaan ympäriinsä ja syötiin ehkä maailman parasta italialaista jätskiä. Mä lähdin illalla takasin Strasiin. Se oli hassu tunne, kun tuli tänne. Tuntui nimittäin ihan siltä, että ois tullut kotiin. Ihan sama tunne, kun palaa joltain reissulta Espoon kotiin. Se oli hassua, ja toisaalta hirveen mukavaa huomata.